Muut viljelykset
Nurmi Laadukkaan nurmirehun viljely edellyttää, että pellon pH-arvot ovat vihreällä. Karkeilla kivennäismailla nurmien pH-suositus on 6,4 ja savimailla 6,7. Tavoiteltava pH-arvo on kuitenkin aina vähintään 6. Silloin nurmen ravinteiden otto on tehokkainta ja juuristo on terve ja haaroittunut. Happamassa maassa liukoinen alumiini haittaa juurten kasvua ja sitoo maan fosforia kasveille käyttökelvottomaan muotoon. Nurmien voimakas typpilannoitus kasvukauden aikana laskee peltojen pH:ta. Typpilannoituksen happamoittava vaikutus kohdistuu etenkin pintamaahan, jonka pH voi olla jopa yhden viljavuusluokan matalampi kuin kyntökerroksen alaosissa. Kilo typpeä vaatii neutraloituakseen yli kaksi kiloa kalkkia, mikä vuositasolla merkitsee 500-1000 kg/ha kalkkia. Nurmisadon mukana poistuu kalsiumia ja magnesiumia. Näiden ravinteiden poistuma korvataan parhaiten kalkituksella. Jos magnesiumpitoisuutta on tarvetta nostaa, se voidaan tehdä helposti magnesiumpitoisilla kalkeilla. Kalsiumpitoisuutta voidaan nostaa kalsiittikalkeilla. Maanparannuskalkki sisältää sekä kalsium- että magnesiumravinteita. Nurmi kannattaa kalkita perus- tamisen yhteydessä joko ennen kyntöä tai kynnökselle ennen kylvömuokkausta. Nurmelle levitettävä kalkkilaatu tulee valita pellon viljavuustulosten perusteella kalsium/magnesium-suhteeseen perustuen.
Peruna Ruokaperunan tavoite-pH karkeilla kivennäismailla on 6,2 ja teollisuusperunalla 6,4. Peruna sietää melko hapantakin maata, mutta happamissa olosuhteissa ongelmaksi voi koitua kalsiumin saatavuus. Sen puutos aiheuttaa perunalla kasvun hidastumista ja laatuongelmia. Kalsium on perunalle tärkeä ravinne, sillä se vaikuttaa perunan käsittely- ja varastointikestävyyteen. Perunaa viljellään yleisesti karkeilla hieta- tai hiekkamailla, mistä kalsium huuhtoutuu nopeasti. Koska perunan mukula ottaa kalsiumin maasta kuoren läpi, paras tapa tuoda kalsium perunan saataville on huolehtia perunamaan säännöllisestä kalkituksesta. Maan parantaminen kalkkikivipohjaisilla tuotteilla varmistaa perunan kalsiumin saatavuuden. Perunamaita kannattaa kalkita pienehköllä kerta-annoksella perunan välikasvin viljelyn yhteydessä. Aikaisemmin perunamaiden kalkitusta vältettiin perunaruven pelossa, mutta perunaruvesta on myös happamissa oloissa viihtyvä rupibakteerimuoto, joten kalkitsematta jättäminen ei välttämättä suojaa ruvelta. Lajikkeen ja kosteusolojen merkitys ruven esiintymiseen on merkittävämpi.
Rypsi ja rapsi Rypsin tavoite-pH on karkeilla kivennäismailla 6,4 ja savimailla 6,7. Tällöin öljykasvien kannalta oleellinen rikki (S) on liukoisampaa ja kasvin juurten tavoitettavissa. Kalkitussa maassa rypsin koko juuristo kasvaa laajemmaksi ja toimii tehokkaammin, jolloin tavanomaisia viljoja korkeampi lannoitus saadaan paremmin hyödynnettyä.